Syöpää vahvempi

Vierailin vuonna 2001 kesällä ystäväni luona Pohjois-Suomessa. Saunassa huomasin hänen rinnassaan pienen arven. Ystäväni kertoi, että häneltä oli löydetty hyvänlaatuinen kasvain, joka oli poistettu leikkaamalla. Vierailun jälkeen aloin tarkastaa rintani säännöllisesti. Se todellakin kannatti, sillä vain muutama kuukausi vierailun jälkeen toinen rintani poistettiin rintasyövän vuoksi.

Ensimmäinen diagnoosi

Syksyllä 2001 tarkastaessani rintojani löysin vasemmasta rinnastani kyhmyn. En ollut varma, voisiko se olla mitään vakavampaa, joten kävelin terveydenhoitajan vastaanotolle. Hän neuvoi vielä varmistamaan, olisiko kyhmy paikoillaan kuukautisten jälkeen. Kun näin oli, menin mammografiaan. Parin päivän päästä lääkäri soitti ja kertoi uutiset: ” Teillä on rintasyöpä.”

Vaikka puhelusta on nyt jo aikaa, muistan sen selvästi. Lääkäri oli sanonut ilmoittavansa tuloksista viikonlopun jälkeen. Kun puhelin sitten soikin jo perjantaina, olin yllättynyt. Olen miettinyt usein jälkeenpäin olisiko lääkärin pitänyt kertoa uutiset minulle kasvokkain. Toisaalta olisin arvannut mistä oli kyse, jos hän olisi pyytänyt minut vastaanotolleen. Sitä oikeaa tapaa kertoa on varmastikin äärimmäisen vaikea löytää näin huonoille uutisille.

Ainut itku

Tuon puhelun päätyttyä itkin ainoan kerran sairauteni vuoksi. Itkun jälkeen tein päätöksen, joka on pitänyt aina tähän päivään saakka. Tuumailin, että fyysisesti sairaus saattaisi olla minua vahvempi, mutta psyykkisesti syöpä ei koskaan tulisi voittamaan minua.

Syövän vuoksi osa rinnastani poistettiin leikkauksessa. Tuolloin tehtiin myös varjoainekuvaus. Sen avulla rinta tutkittiin vielä tarkemmin. Heti leikkauksesta herättyäni lääkäri kertoi, että uusi leikkaus olisi pakko tehdä, sillä rinnastani oli löytynyt kalkkia. Rinta leikattiin kolmen viikon kuluttua uudelleen TRAM-tekniikalla eli vanhan rinnan tilalle rakennettiin saman tien uusi rinta omasta kudoksestani. Leikkauksesta toipuminen oli kivuliasta ja vei pari kuukautta. Tosin kipuja muistelen enää harvoin, sillä ne unohtuvat samaa tahtia olon parantuessa.

Leikkauksen jälkeen lääkärit miettivät sytostaattihoidon aloittamista. Syöpäni oli HER2-positiivinen. Lääkäri arvioi, ettei siihen minun tapauksessani tuolloin ollut tehokasta sytostaattihoitoa. Lääkäreiden mukaan varmuutta sytostaattien vaikutuksesta syöpään ei ollut, mutta lääkitys aiheuttaisivat mahdollisesti väsyneen ja huonon olon. Päätin lopulta jatkaa hoitoa pelkällä aromataasin estäjällä. Ajattelin, että jos syöpä leviää nopeasti, en halua kärsiä vaikeista systostaattien haittavaikutuksista lopun ikääni. Halusin elää hyvälaatuista elämää loppuun saakka. Lopulta myös aromataasin estäjä oli pakko lopettaa. Sain myös siitä voimakkaita haittavaikutuksia, joiden vuoksi en olisi pystynyt jatkamaan työtäni elektroniikka-alalla.

Syöpä palaa takaisin

Elämä jatkui syöpävapaana, kunnes vuonna 2005 aloin kärsiä kivuista kyynärpään alapuolella. Vuositarkastuksessa kolmesta kainalon imusolmukkeesta löytyi jälleen syöpää. Imusolmukkeet poistettiin ja leikkauksen jälkeen sain kuurin doketakselia, trastutsumabia ja sädehoitoa. Työskentelin hoitojen aikanakin muutamaa sairaspäivää lukuun ottamatta. Yleensä kävin ottamassa sytostaatit perjantaina ja torstaina olin jälleen työkuntoinen. Minulta poistettiin myös munasarjat ja lääkehoitoa jatkettiin jälleen aromataasin estäjällä.

Taisteluni syövän kanssa ei pysähtynyt vielä tähänkään. Parin vuoden kuluttua edellisestä tarkastuksesta lomamatkalta palattuani menin lääkäriin pitkään jatkuneen yskän vuoksi. Samalla pyysin lääkäriä tutkimaan myös syöpäarvot verikokeista. Kaksi viikkoa verikokeiden jälkeen lääkäri soitti ja kertoi CEA-arvon olevan hieman korkealla. Uudet verikokeet antoivat saman tuloksen, minkä jälkeen minusta otettiin TT-kuvat. Uutiset olivat jälleen huonoja. Maksasta oli löytynyt halkaisijaltaan viiden senttimetrin mittainen kasvain ja keuhkoissa oli etäispesäkkeitä. Hoidoksi määrättiin jälleen doketakselia ja trastutsumabia.

Lääkäri kertoi minulle, että syöpää ei pystyttäisi enää parantamaan. Parasta, mitä voitiin toivoa oli, että hoitojen avulla sairaus saataisiin pysäytettyä. Koetettiin ostaa siis lisää aikaa. Hoito on tehonnut erinomaisen hyvin. Nykyään saan trastutsumabia kolmen viikon välein ja 3 - 4 kuukauden välein käyn TT-kuvauksissa. Viimeisissä kuvissa ei näkynyt enää mitään merkkejä syövästä, mutta olen varma, että siellä se jossain väijyy. Kuvissa ei vain näy kaikkea.

Vaikka teatteriin hoitojen jälkeen

Viimeisimpien hoitojen myötä työssä käyminen ja epäsäännöllinen työaika alkoivat tuntua minusta liian raskailta, joten siirryin sairaslomalle. Trastutsumabi-hoidot ovat kuitenkin osoittautuneet aikaisempaa helpommaksi, sillä niistä minulle ei ole tullut haittavaikutuksia. Vaikka minulla on ystäviä, jotka ovat saaneet haittoja, itse en kärsi niistä ollenkaan. Hoidon saatuani oloni on niin hyvä, että voin samana iltana lähteä vaikka teatteriin.


Denise Katajainen
Helsinki